Me ei olla hevoshulluja, mutta silti...

Me ei olla hevostyttöjä. Muutamaan otteeseen ollan käyty tallilla piipahtamassa, mutta se ei ole herättänyt tytöissä suuria intohimoja. Minä itse haaveilen ratsastamisesta, mutten uskalla aloittaa. Olen ajatellut, että jos tytöt haluavat aloittaa ratsastuksen, voisin siinä sivussa sitten mennä aikuisten alkeistunnille. Ehkä. Mutta toistaiseksi me ihastellaan hevosia kaukaa ja nyt tässä uudessa hupparissa! Kangas on Majapuun kamomillaheppaneulos. Ihana materiaali, pehmeä ja lämmin.

Huppari on tehty Lou nimisestä kaavasta, sama jolla ompelin sokerikallohupparit.
Kiva kaava, jota yksinkertaisin omaan makuun. ( tyttärellä on muuten kuume, joten malli ei ole ihan hehkeimmillään :/ )

Huppuun ei tällä kertaa tullut pitsiä vaan pompulat. Mikä virhe! Heti kun olin saanut hupun ommeltua kiinni, alkoivat pompulat ropista lattialle. Grrrrr! Nyt olen ommellut jokaisen vielä käsin kiinni, mutta pahoin pelkään, että seuraavan pesun jälkeen keräilen pompuloita pesurummun syövereistä.
Mietin kyllä pitkään, laitanko pompulat vai en. Mun mielestä "less is more", mutta toisaalta tämän ikäisiin tyttöihin pätee enemmänkin: more is more -sääntö :). No, siinä ne nyt on, toivottavasti pysyvät, sillä kyllähän ne piristävät hupparin ilmettä.

Ja vielä huppari takaapäin.

Mä tiedän, että pikkusisko haluaa omansa pompuloilla, mutta tätä kangasta ei taida enää saada mustavalkoisena. Pitää keksiä jotain muuta :)